Henkilökunta

Varkauden Ratsastuskeskuksen toiminnasta vastaa tallin omistaja, ratsastuksenopettaja Satu Haukka. Satu on pitänyt ratsastuskoulua tilalla vuodesta 1997. Satu on valmistunut hevostenhoitajaksi 1993, ratsastuksenohjaajaksi 1994 ja ratsastuksenopettajaksi 2001. Lisäksi Satu on alueratamestari, -taitotuomari ja -estetuomari sekä V-tason koulutuomari.

Ratsastustunteja pitää ja hevosten hyvinvoinnista huolehtii Sadun lisäksi ratsastuksenohjaajamme Jutta Ruhanen. Arvostamme pitkäjänteisyyttä ja Jutta onkin työskennellyt ratsastuskoulullamme jo yli 15 vuotta!

Opiskelijamme Katja Pietiläinen huolehtii hienosti hevosten hyvinvoinnista sekä ohjaa myös tunteja.

Sijaisina toimivat ratsastuksenohjaaja Saija Koivisto, rats.ohjaaja-kilparatsastaja Jonna Bordi ja valmentaja Anni Immonen.

Koulutamme jatkossakin mielellämme työssäoppijoita ja TET- opiskelijoita.
Alla Sadun yrittäjätarina :

Heppatytön unelma
Olen rakastanut hevosia pienestä saakka. Tiesin jo 6- vuotiaana, että minusta tulee isona ratsastuksenopettaja. Tietynlainen määrätietoisuus, kova työ sekä onnenkantamoisetkin ovat mahdollistaneet minulle sen, että toimin nyt unelma-ammatissani.

Olin yläasteen kahdeksannella luokalla, mennessäni Kuopiossa paikalliseen ratsastuskouluun ja sanoin omistajille, että tulen heille oppisopimuksella töihin, kun yläaste on käyty loppuun. Ja näin sitten tapahtuikin. Kun kaksi vuotta kestänyt oppisopimus hevostenhoitajana loppui, aloitin opinnot ratsastuksenohjaaja-linjalla Kiuruvedellä. Vuoden mittainen tutkinto päättyi pahimpaan lama-aikaan vuonna 1994, eikä ratsastuksenohjaajille löytynyt töitä Suomesta. Kurssikavereiden innostamana lähdin töihin Islantiin, ja hoidin sekä ratsutin siellä kesän Islanninhevosia.
Kun saavuin takaisin Suomeen, ei töitä hevosten parissa ollut vieläkään tarjolla. Eräänä päivänä satuin huomaamaan ilmoituksen myynnissä olevasta elintarvikekioskista. Näin sen mahdollisuutena opetella tekemään töitä itselleni yrittäjänä. Kun tartuin tähän tilaisuuteen, tiesin jo etukäteen, etten ole aloittamassa loppuelämäni työtä, vaan oppimatkaa kohti omaa unelmaani.
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1997 mietin seuraavaa siirtoani. Hain Rautalammille töihin ratsastuksenohjaajaksi sekä laitoin hakemuksen myös lähihoitajakouluun. Minut valittiin molempiin. Ennen kuin ehdin tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen, puuttui kohtalo peliin. Vanhempani soittivat minulle, että Varkaudessa olisi myynnissä ratsastuskeskus. He olivat jo käyneet katsomassakin sitä. Kun tulin tutustumaan paikkaan ja astuin tänne ensimmäisen kerran, tiesin tulleeni kotiin.
Alkoi selvitys, miten saan järjestymään rahoituksen ja yrityskaupan. Kauppaan kuului n. 20 hehtaaria maata, rakennukset sekä kahdeksan hevosta. Päädyin ensin kolmeksi viikoksi töihin ratsastuskeskukseen, ja yrityskauppaa hierottiin siinä samalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kaikki oli kuin kohtalon suunnittelemaa. Yrityskaupan myötä ratsastuskeskuksen entinen omistaja meni töihin elintarvikekioskiini, ja otti osana yrityskauppaa sekä kioskin että vanhempieni talon Kuopiosta. Yrityskaupan myötä minusta tuli ratsastuskeskuksen yritystoiminnan omistaja 22-vuotiaana. Vanhempani ostivat samassa yhteydessä ratsastuskeskuksen maat sekä rakennukset, ja muuttivat sinne.
Vaikka olin nuori ja kokematon, minulla oli vakaa usko siihen, että saisin ratsastuskeskuksen toimimaan. Kun aloitin täällä yrittäjänä, alku ei ollut helppo. Olin tullut vieraalta paikkakunnalta, eikä minua tunnettu täällä. Ratsastuskoulun toiminta oli hiipunut, joten en vaan voinut jatkaa entiseen malliin. Toimintaa piti kasvattaa ja kehittää. Sain sen onnistumaan kovalla innolla ja ahkeralla työnteolla.
Ratsastusoppilaiden määrä on noussut alun 70:stä noin 160:een oppilaaseen viikossa. Ratsastuskeskuksen 22 vuoteen on mahtunut myös vaikeita aikoja, kuten esimerkiksi Stora Enson muutokset n 10v sitten. Se kosketti paikallisesti monia perheitä ja vaikutti välittömästi myös ratsastuskeskuksen liiketoimintaan. Tilanteessa, jossa taloudellinen tilanne muuttuu tai on epävarmaa, harrastukset ovat ensimmäinen karsittava asia. Olen todella kiitollinen, ettei tämä tapahtunut yrittäjyyteeni ensimmäisinä vuosina, vaan ehdin tehdä pohjaa ratsastustoiminnan kasvattamiseksi ennen sitä.
Tapasin tulevan aviomieheni vuonna 1999 Leppävirralla Konnuksen kavavalla lavatansseissa ja häitämme tanssittiin kaksi vuotta myöhemmin. Samaan aikaan ostimme vanhemmiltani maat sekä rakennukset, ja asetuimme itse asumaan tänne. Omistamme yhdessä mieheni kanssa maat ja rakennukset, yritystoiminta on minun. Vuonna 2004 perheemme kasvoi, kun kauan odotettu ja toivottu esikoisemme, Onni syntyi. Pikkuveljet Eino ja Unto syntyivät vuosina 2012 ja 2014. Perheeni on luonnollisesti mukana toiminnassa, vaikka mieheni tekeekin aivan muuta päätyökseen. Perheen tuki, vanhempani mukaanlukien on ollut äärimmäisen tärkeää, koska yrityksen pyörittäminen ja toiminta vie minulta paljon aikaa, myös iltaisin, sillä opetustyöt tapahtuvat pääsääntöisesti ilta-aikaan.
Vuosien varrella ratsastuskeskuksessamme on käynyt opetustyössä noin 170 hevosta. Toiset ovat olleet pidempään, toiset lyhyemmän ajan. Vanhin minulla ollut hevonen oli shetlanninponi Petra, joka eli peräti 34-vuotiaaksi. Järjestimme aikoinaan Petralle 30-vuotissyntymäpäivät, jossa lapset saivat tarjoilla sokeripaloja juhlakalulle. Tuon rakkaan ponin viimeinen leposija on pihapiirissämme. Tällä hetkellä tallissamme on 21 omaa hevosta, joista vanhin on 24- vuotias Hercules. Ensi kesänä vietämmekin Herculeksen 25v synttymäpäiviä koko tallin voimin !
Ratsastuskeskuksessa työskentelee tällä hetkellä itseni lisäksi yksi vakituinen työntekijä sekä monimuoto-opiskelija. Käytämme lisäksi tarpeen mukaan toiminimellä työskentelevää ratsastuksenohjaajaa.
Maailma on muuttunut vuosien myötä, ja niin myös hevosharrastus. Heppatytöt, jotka polkivat pyörillään kymmeniä kilometrejä eväiden kanssa hoitamaan hevosia ja ratsastamaan, ovat muuttuneet ratsastustunneilla käyviksi hevosharrastajiksi. Talleilla ei enää vietetä vapaa-aikaa samalla tavalla kuin ennen. Vaikka paljon on muuttunut, on tämä työ minulle edelleen intohimo, joka antaa paljon. Olen kiitollinen jokaisesta oppilaasta ja innostun edelleen opettamisesta. Palkitsevinta tässä työssä on se, kun näen toisten onnistumiset, joihin on itse voinut olla apuna.
Paras muistoni työuraltani on vuodelta 1998 Helsingistä, kun osallistuimme Ratsastuskouluoppialiden Mestaruuskilpailuihin ja saimme ensimmäisen palkintosijamme ko. kilpailuista. Olin niin ylpeä, kun ratsastajani tuli kuudenneksi. Muistan kuinka liikuttunut olin. Miten minun tekikään mieli nousta seisomaan ja huutaa yleisössä, että tuo on minun oppilaani! Olen edelleen todella ylpeä jokaisesta onnistumisesta ja palkintosijasta, joita saamme. Ensimmäinen on vaan jäänyt pysyvästi sydämeeni.
Vuosien varrella oppilaamme ovat edelleen pärjäneet kilpailuissa hienosti ja noista Mestaruuskilpailuistakin olemme saavutttaneet useita mitalleja.
Koska arkeni koostuu pääsääntöisesti ratsastuskeskuksen toiminnasta ja työt näkyvät myös kotimme ikkunasta, päätin jo heti yrittäjyyteni alussa, että yrittäjänäkin on saatava lomaa ja siitä olen pitänyt aina kiinni. Vietämme lomat perheen kesken pääasiassa Espanjassa. Ja koska olen ikuinen unelmoija, on minulla myös unelmia tulevaisuuden varalle. Ratsastuskeskuksen tulevaisuutta ajatellen suurin unelmani on, että joku pojistamme jatkaisi tätä toimintaa, ja saisin edelleen viettää täällä aikaa hevosten ja opettamisen parissa. Tai ehkä joku ulkopuolinen ostaa tai vuokraa tämän joskus 15v kuluttua ja minä saan tehdä täällä silti välillä töitä. Yksi suurimmista, koko perheemme unelmista on oma koti Espanjassa. Toivon, että se haave tulee vielä toteutumaan

Satu Haukka
Varkauden Ratsastuskeskus

Kiitos avusta tekstin teossa #Näkyville Johanna Elola